NINAR – SUOMALAISTA KARTING OSAAMISTA
Historian kirjoissa ei ole kovin montaa suomalaisvalmisteista kartingrunkoa olemassa, jotka olisivat vakiinnuttaneet paikkansa italialaisten runkojen hallitsemilla radoilla. Ensimmäisiä suomalaisia karting- autoja toki valmistettiin kerhoissa ja kouluissa jo 1960-luvun alussa, jolloin Vauhdin Maailma lehdessä julkaistiin kätevälle isälle piirustukset kartingauton rakentamiseksi. Poikien Suuri Askartelukirja oli toinen opas niihin aikoihin, josta löytyi jo varsin yksityiskohtaiset rakennusohjeet. Tuon ajan malli sai nimen Mäkärä, mutta aika nopeasti metalliputkista hitsattua runkoa alettiin kutsua mikroautoksi ja nykyään puhutaan kartingautosta tai kartista.
Aina ei tarvita kartingtaustaa menestykseen
Pekka Myllyniemi on suomalaisessa kartingkauppiaiden ja -maahantuojien joukossa siinä mielessä erikoinen tapaus, että hänellä ei ole autourheilusta tai kartingista juurikaan omakohtaista kokemusta kuljettajana tai mekaanikkona. Taustaa hänellä on kyllä pienmoottoreiden parista, metalliteollisuuden puolelta ja metalliverstastoiminta on kuulunut koko ajan Myllyniemen perheen elämään. Kartingiin Myllyniemi tutustui 2000-luvun alussa, kun hän osallistui kavereidensa kanssa aikuisharrastekisoihin. Jo heti alkuvaiheessa Myllyniemi koki, että kartingin kauppiastoiminnassa olisi kehittämisen varaa. Tämän innoittamana Myllyniemi perusti vuonna 2005 Karting Shop Hemetin – Täyden palvelun kartingliikkeen. Aluksi myynnissä oli Tony Kart ja Redspeed-runkoja, mutta toiminta laajeni jo seuraavana vuonna, kun Myllyniemi osti Tampereella toimineen MP-Karting liikkeen itselleen ja hankki myös Parolin-merkkisen rungon maahantuontioikeudet. Samalla käynnistyi Hemet Racing, joka tarjosi tiimipalvelua kuljettajille, ja kun vaihteellinen ICC-luokka käynnistyi Suomessa uudelleen, täyttyi Hemetin teltta kuljettajista.
Idea oman rungon valmistamiseen
Moni arkielämän suurista keksinnöistä tai tavaroista on keksitty vahingossa tai huumorilla. Näin kävi myös Ninar-rungon kohdalla. Myllyniemi oli mielessään ajatellut oman rungon valmistusta ja heitti ympärillään oleville kartingihmisille puolihuumorilla, että hän alkaa valmistaa omaa runkoa. Kukaan ei siinä vaiheessa tietenkään uskonut asian toteutuvan. Myllyniemi oli kuitenkin perehtynyt omatoimisesti kartingrungon toimintaan ja vieraillut Italiassa muutamilla tehtailla keräämässä oppia. Näillä Italian reissuilla hän totesi, että monet pienet runkovalmistajat eivät itse asiassa kovin hyvin ymmärrä, mitä ovat tekemässä ja miten heidän runkonsa pitäisi toimia, vaan he kopioivat kaiken toisilta. Mahdollisuudet oman rungon valmistukseen olivat olemassa, sillä kotitalon pihapiirissä on metalliverstas tarvittavine koneineen, kontaktit materiaalin tuottajiin oli jo olemassa ja tarvittava ammattitaitoinen metallialan henkilöstö ympärillä. Ja ehkä tärkeimpänä mahdollisuutena rungon valmistukseen oli se, että Myllyniemi uskaltaa ajatella asioista eri tavalla, kyseenalaistaa asioita ja hakea perusteluita asioille.
Tavoitteeksi kansainvälinen luokitus
Heti alkuun oli Myllyniemelle selvää, että hän haluaa suunnitella ja valmistaa sellaisen rungon, jolla voidaan ajaa Suomen mestaruudesta ja myös kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä vaati sen, että oli käynnistettävä rungon luokitushakuprosessi kansainvälisen kartingliiton CIK:n suuntaan. Tässä vaiheessa Ninar-rungosta ei tiennyt kuin muutama ihminen ja asia haluttiin pitää salassa siihen saakka, kunnes luokitus olisi hyväksytty. Ninar-nimi keksittiin Myllyniemen tytön mukaan eli Nina racing sanoista. Nimi haluttiin sellaiseksi, että se ei tarkoita varsinaisesti mitään missään kielessä. Heinäkuun viimeinen päivä vuonna 2008 oli viimeinen päivä hakemuksen jättämiselle; luokitushakemus liiteasiakirjoineen ja maksuineen toimitettiin CIK:hon. Siitä alkoi työ tarvittavien mittapiirustusten ja tietenkin luokitukseen vaadittavien runkojen valmistaminen. Syyskuun alkuun mennessä CIK:lle piti lähettää tarkat mittapiirustukset ja samalla sovittiin tarkastajan aikataulu tarkastukselle.
Saksalainen Michael Günther saapui lokakuussa pimeään ja kosteaan Suomeen tekemään virallista 
luokitustarkastusta Ninar-rungolle. Hän oli kovin ihmeissään, mutta positiivisesti yllättynyt siitä, että Suomesta on tällainen projekti käynnissä. Luokitustarkastuksessa pilkun tarkka tarkastaja Günther löysi muutaman asian, jotka vaativat vielä korjaamista, jotta luokitus voitaisiin hyväksyä CIK:ssa. Günther kuitenkin vakuuttui Myllyniemen ammattitaidoista, intohimosta ja innostuksesta asiaan, vaikka ulkoiset puitteet runkojen valmistukseen eivät olleetkaan yhtä prameita, joita Günther oli tottunut näkemään kartingin suurmaassa Italiassa. Luokitustarkastuksen loppuun saattamisessa auttoi jonkin verran Suomen liiton hyvät suhteet CIK:hon päin ja viimeiset vaadittavat tarkastusasiat saatiin hoitaa AKK:n toimesta, joka sitten toimitti selvitykset vaadittavista asioista CIK:hon. Pitkien työpäivien jälkeen verstaalla luokitukseen vaadittavat 25 kasattua runkoa ja sen lisäksi 50 runkoputkea olivat marraskuun lopussa valmiina. Vuoden 2009 alusta komeili CIK:n luokiteltujen runkojen listalla suomalainen Perost Oy:n valmistama Ninar Choice.
Toimiva, nopea ja menestyvä runko
Ensimmäisenä toimintavuonna Ninar-runkoa ei ollut vielä myynnissä, vaan Myllyniemi teki tarkasti harkitun liikkeen ja antoi runkoa käyttöön vain tietyille kuljettajille. Taustalla tässä oli se ajatus, että näin rungosta voidaan kerätä vielä kokemuksia ja kokeilla erilaisia versioita, ennen kuin runko olisi valmis myyntiin. Kokeiluja ja kehitysversioita tehtiin vuoden aikana ja edelleenkin paljon, mutta aina on palattu alkuperäisen luokituksen mukaiseen malliin. Ninar-rungolle tuli menestystä heti ensimmäisenä vuonna, kun Jesse Kuusi ajoi KZ2-luokan Suomen mestaruuteen. Viimeistään tässä vaiheessa useimmat epäilijät hiljenivät ja joutuivat toteamaan, että suomalainen osaa nykypäivänä valmistaa menestyvän ja nopean rungon. Perisuomalaiseen tapaan vielä oli kuitenkin muutama ”epäilevä Tuomas”, jotka olivat sitä mieltä, että Ninar toimii kyllä vaihteellisissa, mutta ei suoravetoisissa luokissa.
Myllyniemi ei ole koskaan ymmärtänyt tätä asiaa kartingissa, että monenlaisia mielipiteitä ja asiantuntijoita on kartingin piirissä, mutta varsinaista faktaa ei väitteiden perusteille ole. Niinpä epäilijöille Myllyniemi näytti vuonna 2010, kun Ninar-rungolla Juuso Pajuranta voitti KF1-luokan Suomen mestaruuden ja oli toinen KF2-luokassa ja Emil Aho ajoi KF3-luokassa viidenneksi. Runkohan siis näytti toimivan sekä vaihteellisissa, että suoravetoisissa. Seuraavat epäilyt olivat, että ”kyllä runko toimii täällä Suomen olosuhteissa, mutta ei varmaan lämpimässä ja pidolla”. Sekin epäily osoittautui varsin vääräksi, sillä KZ2- luokan World Cup-kilpailussa Ninar Choice ja Oskari Kurki-Suonio ajoi jopa sensaatiomaisesti kolmanneksi. Vaihteellisten luokista ei ole Suomeen kovin paljon menestystä viime aikoina tullut, eikä varsinkaan suomalaisvalmisteisella rungolla. Nyt niitäkin asioita on enää suomalaisten kartingihmisten turhaa mielissään epäröidä ja epäillä. Kaikki on mahdollista, kun tekee asioita hyvin ja ehkäpä jopa hieman erilailla, kun on totuttu tekemään.
Kansainvälistyminen edessä
Ninar Choice-rungon valmistaja Myllyniemi on saanut onnitteluja ja tunnustusta ulkomailla kisoissa ollessaan ja onpa muutama suomalainenkin rohkaistunut onnittelemaan hienosta suorituksesta. Menestys rungolla on
tietenkin herättänyt kiinnostusta ulkomailla ja yhteydenottoja on tullut runkomerkin saamisesta myyntiin Suomen rajojen ulkopuolelle. Laajentumissuunnitelmia Pohjois-Euroopan alueelle ja Espanja-Portugali akselille on laadittu hiljalleen ja tarkoituksena on saada muutamaan maahan myyjät Ninar-rungoille. Tiedossa on se totuus, että kilpailu on aika kovaa karting-markkinoilla, mutta suomalaisuus saattaa olla hyvä myyntivaltti jatkossa. Kansainvälisesti luokitellun Choice-mallin rinnalle on tullut myyntiin jo rungot pikkuluokkiin ja seuraavaa aluevaltausta haetaan Rotaxin puolelta, jonne on valmistettu Choice rungon pohjalta kartti vaihteelliseen DD2-luokkaan. Kartingihmisten tunteman Vroom-lehden kansikuva tekstillä ”Finn with the Finn” on varmastikin erittäin hyvää mainosta Ninar-rungolle, mutta myös koko suomalaiselle kartingille.
Testausta ja tuotekehittelyä
Myllyniemi ei ole jäänyt paikalleen aloittamansa toiminnan kanssa, vaan valmistustoiminta on kehittynyt koko ajan. Tällä hetkellä Ninar-runkoihin löytyy kahdeksaa eri vahvuista akselia, laadukkaat magnesium-vanteet ja -navat, jotka ovat omaa tuotantoa. Suunnitteilla on seuraavalla luokitushakukaudella luokitella omat jarrut. Kestävyystestiä rungoille on ajettu talvisin Suomessa jääradoilla, joka on varmasti aivan ainutlaatuista tämän hetken kartingteollisuudessa. Kehitystyötä varten Myllyniemellä on oma majapaikka ja pieni ”paja” Italiassa, jossa tarpeen tullen voidaan testi- ja kehitystyötä tehdä.